Nimikin sen jo kertoo vai kertooko? Kielitaito on nimensä mukaisesti taito. Sitähän meistä suurin osa on koulussa opiskellut ja ahkerasti harjoitellut. Lähes kaikilla on kouluajoilta jonkinlainen kokemus vieraan kielen oppimisesta. Se on ollut pitkäjänteistä työtä, joka on toisille tuottanut enemmän ja toisille vähän vähemmän hedelmää – käytännössä kertakaikkista taidon opiskelua ja hiomista.
Käytännön kokemus
20 vuotta työelämän kielikouluttajana on saanut minut näkemään kielitaidon ja vieraan kielen opiskelun uudessa valossa. En väitä, ettei vieraan kielen hallinnassa ole kyse taidosta. Se on nimenomaan taito. Vuosien aikana huomioni on kuitenkin kiinnittynyt mitattavissa olevan osaamisen ja taidon sijaan muihin merkittäviin tekijöihin.
Olen tavannut työelämän ammattilaisia, joilla on perinteisen mittapuun mukaan erittäin korkea kielitaito (ainakin teoriassa), mutta jostain syystä kieltä ei saada eikä oteta käyttöön silloin kun sitä tarvitaan. Kyseiset henkilöt kokevat olevansa huonoja opiskelemassaan kielessä. Toisaalta meiltä löytyy ammattilaisia ja julkisia puhujia, esimerkiksi poliitikkoja, joiden mitattavissa oleva kielitaito on hyvinkin perustasoa. Nämä henkilöt hyödyntävät eri tilanteissa sujuvasti kaiken oman osaamisensa ja taitonsa. Ei ole kouluasteikon mukaisesti kympin suoritus, mutta monesta muusta näkökulmasta tarkastellen kielenkäyttötilanteessa päästään todennäköisesti pidemmälle kuin koulussa koskaan.
Minä kielenpuhujana
Avaan teille hieman noita muita näkemyksiä, joita kokemus on kielenopettajaopintojen jälkeen minulle tarjoillut.
Itse asiassa palataan perusasian äärelle. Kielitaito on merkittävä osa ihmisen identiteettiä, puhutaan sitten äidinkielen tai vieraan kielen hallinnasta. Eri ympäristöissä ihmisellä voi olla eri identiteetti – kotona olemme erilaisia kuin työpaikalla. Äidinkielellä tunnen olevani toisenlainen työntekijä kuin vieraalla kielellä. Usein näin on, eikä se haittaa silloin kuin työnteko sujuu, eikä kielitaito ole este työtehtävien hoitamiselle. Jos tilanne on kuitenkin se, että työtehtävät jäävät hoitamatta puutteellisen kielitaidon vuoksi ja kielitaitoa ryhdytään kehittämään, päädymmekin ensi alkuun identiteettikysymysten pariin: Millainen kielenpuhuja mielestäni olen? Miten näen itseni, kun käytän vierasta kieltä, ja miten muut näkevät minut? Miten toivoisin muiden näkevän minut? Näitä kysymyksiä on hyvä tarkastella, koska niiden kautta löytyvät ne asiat, joiden avulla oma osaaminen saadaan käyttöön.
Samaisessa tarkastelussa voi miettiä omia persoonallisuuspiirteitään. Jos olen hiljainen ja vetäytyvä äidinkielen käyttäjä, en todennäköisesti ole räväkkä ja puhelias vieraankielen puhuja. Tai päinvastoin, jos puhua pulputan äidinkielelläni paljon, on kynnys puhua vierasta kieltä matalampi vaikka taitotaso ei olekaan kovin korkea. Toki mm. hyvät sosiaaliset taidot tukevat vieraan kielen käyttöä, ja ovat etu niin kuin missä tahansa viestintätilanteessa.
Hyvä riittää
Oppimiskokemukset muokkaavat identiteettiämme vieraan kielen käyttäjinä ja tämä heijastuu myös työelämään. Innostunut kielen oppija on varmasti innokas kielen käyttäjä myös työpaikalla. Jos aiemmat oppimiskokemukset eivät ole positiivisia, saattaa työntekijä vaieta sujuvasti monella kielellä. Entäpä, jos vaikenijat saadaankin puhumaan ja osaaminen käyttöön. Näin useimmiten tapahtuukin, kun lähestymistapa ja menetelmät ovat oikeat.
Työelämässä kielen opiskelun tavoitteena on saada kielitaito käyttöön työpaikalla siten, että työtehtävien hoitaminen vieraalla kielellä onnistuu. Mielestäni opiskelussa onkin pääosin kyse omien vahvuuksien löytämisestä ja olemassa olevan osaamisen vahvistamisesta. Tärkeää on huomata, että useimmiten hyvä riittää, ei tarvitse olla täydellinen. Ei palata enää koulukirjojen ääreen, eikä päntätä listoja ulkoa. Mennään suomalaiseen tapaan suoraan asiaan ja harjoitellaan niitä asioita, jotka oikeasti edistävät työntekoa vieraalla kielellä. Opetellaan näkemään kielitaito viestintätaitona, ja unohdetaan virhepisteet. Tärkein juttuhan ihmisten välisissä kohtaamisissa on vuorovaikutus ja viestin perille saaminen. Ryhdytään siis lempeiksi itseämme kohtaan ja käännetään ajatus osaamattomuudesta osaamiseen. Etsitään omat vahvuudet ja harjoitetaan niitä. Saman asian voi sanoa niin monella tavalla, täytyy löytää se itselle sopiva tapa.
Kielitaito käyttöön – Let’s do it!
Yhteenvetona voisi sanoa, että työelämän kielikoulutuksessa taidon harjoittelun lisäksi tärkeässä roolissa on opiskelijan kielellisen identiteetin tukeminen siten, että kaikki reservissä oleva osaaminen saadaan käyttöön työpaikoilla. Rohkenen siis edellä kerrotun perusteella väittää, että vaikka taitoakin tarvitaan, niin ennen kaikkea oma asenne ratkaisee – ja nimenomaan positiivinen asenne. Ei siis muuta kuin asennetta harjoittamaan. Let’s do it!